maanantai 27. syyskuuta 2010
Kuuhippalot
Keskiviikkona kuu oli kuulemma kaikkein täysinäisin koko vuonna ja muutama meidän kiinalaisista päätti pitää sen kunniaksi sitten grillibileet.
Ruokaa riitti. Tässä kuvassa jotain tosi herkkuja vartaita, joita en kyllä ehtinyt syyä kun olin ollut koululla jo kuus tuntia ennen pippaloita, joten olin vain hetken ennen kuin piti mennä kotiin Pessin tykö.
Lisää safkaa! Kaikki oli ihan sairaan herkkua.
Näitä burgereitakaan en ehtiny maisteleen. :(
Teekkareiden aherruksen tulos. Aika kekseliästä meininkiä!
Sit Tim, australialainen poika, oli keksinyt että se haluaa tehdä Alysan (amerikkalainen tyttö) kanssa stir-fryta. Timillä oli sellanen reseptikirjanen täynnä stir-fry-reseptejä nimeltä: "Australian women's weekly" jotain! :D Haha, naurettiin tuolle niin paljon. Menin siis auttamaan kasvisten pilkkomisessa ynnä muussa.
Sitä ruokaa oli IHAN liikaa, vaikka Alysan paistinpannu onkin ihan naurettavan iso...
Tässä näyttää vielä aika hyvältä...
Mut entäs sitten tämä? :D Meidän piti siirtää osa tuosta lautaselle, että saadaan koko juttu ylipäänsä sekaisin.
Hilkka ja Benjamin (jenkkilästä myös) tulivat kans ihmettelmään tosi isoa satsia wokkia.
Maku oli meidän tekijöiden mielestä aika valju, mut se meni yllättävän hyvin kaupaksi. Jälkkäriksi ois ollut aitoa italialaista tiramisua, mutta mun piti valitettavasti lähteä kotiin ennen sitä. Martina lupasi kuitenki tehä mulle joskus ihan privaatti-tiramisut, sitä odotellessa.
Mitäpäs mulle sitten kuuluu. No, minä oon kipeä. Olo on aika ällöttävä. Huomiseks pitää kuitenki tsempata kun haluan tavata Larsin norjalaisia kavereita. Vincent on kans kipeenä niin ollaan vaan koomailtu sen kämpillä tänään tv-sarjoja ja leffoja katellen. Ja nyt minä pistän vihdoinkin nukkumaan.
Bisous!
lauantai 25. syyskuuta 2010
Taidekuvii
Käytiin viemässä Hilkka kotiin Vincentin kanssa.
perjantai 24. syyskuuta 2010
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Ça marche!
Jipii!
Ei-jipiitä on se, että mä olen kipeänä. Joku flunssapöpö vaivaa eikä ääntä meinaa oikein lähteä, piti tämän aamun agilitykin perua kun tuntuu että pää on täynnä räkää - niin kuin se varmaan onkin.
Huomiseksi pitäis kuitenkin olla jo skarpissa kunnossa kun UTT:lle pitäis jaksaa paarustaa, onneksi vasta myöhemmin illalla. Tiistaina on pitkä päivä tiedossa. En ehdi nyt tän kummoisempia raapustelemaan, mun pitää lukea 35-sivuinen julkaisu aiheesta organizational memory ja kirjoittaa sitten oma osani meidän ryhmän reviewistä kyseisestä paperista. Tässä vielä parit kuvat kahdelta viime viikolta.
Käytiin syömässä crêpejä kamujen kanssa.
Näin monta meitä oli!
Nää on viime viikon perjantain meksikolaisten pippaloista. Oli yllättävän rauhallista verrattuna meksikolaispippaloiden normaaliin meininkiin.
Ai niin, mä oon saanut ranskalaisen buddyn (UTT:n opiskelija, joka on lähdössä vaihtoon), hän on nimeltään Igor. Yritän saada sen kanssa treffit sovittua tälle tulevalle viikolle, että pääsisin puhumaan ranskaa. Vaihtareiden kans tulee niin helposti vaan praattailtua englanniksi kun se on helpompaa. Nyt pitää ottaa itteä niskasta kiinni tän asian kanssa, enää neljä kuukautta aikaa...
Ei-jipiitä on se, että mä olen kipeänä. Joku flunssapöpö vaivaa eikä ääntä meinaa oikein lähteä, piti tämän aamun agilitykin perua kun tuntuu että pää on täynnä räkää - niin kuin se varmaan onkin.
Huomiseksi pitäis kuitenkin olla jo skarpissa kunnossa kun UTT:lle pitäis jaksaa paarustaa, onneksi vasta myöhemmin illalla. Tiistaina on pitkä päivä tiedossa. En ehdi nyt tän kummoisempia raapustelemaan, mun pitää lukea 35-sivuinen julkaisu aiheesta organizational memory ja kirjoittaa sitten oma osani meidän ryhmän reviewistä kyseisestä paperista. Tässä vielä parit kuvat kahdelta viime viikolta.
Käytiin syömässä crêpejä kamujen kanssa.
Näin monta meitä oli!
Nää on viime viikon perjantain meksikolaisten pippaloista. Oli yllättävän rauhallista verrattuna meksikolaispippaloiden normaaliin meininkiin.
Ai niin, mä oon saanut ranskalaisen buddyn (UTT:n opiskelija, joka on lähdössä vaihtoon), hän on nimeltään Igor. Yritän saada sen kanssa treffit sovittua tälle tulevalle viikolle, että pääsisin puhumaan ranskaa. Vaihtareiden kans tulee niin helposti vaan praattailtua englanniksi kun se on helpompaa. Nyt pitää ottaa itteä niskasta kiinni tän asian kanssa, enää neljä kuukautta aikaa...
lauantai 11. syyskuuta 2010
lauantai 4. syyskuuta 2010
Kyllä ihminen on luotu syömään!
Joo. Torstai oli mun "hengaa itsesi kanssa ja valmistaudu taas yhteen sosiaalisoinnin ja ihmisten täyttämään viikkoon" -päivä. Joten päätin ämpätä itseni täyteen kaikkea epäterveellistä kaccaa. Croissanteja hillolla ja kermavaahdolla (tosin totesin että pelkällä hillolla tulee parempaa, kermavaahto pääsi parempaan käyttöön, josta lisää myöh.), sipsiä ja dippiä, dippijauhe on tullut Suomesta postipakettina, viinikumeja ja lakua, vaahtokarkkeja ja AH suklaamoussetäytteistä maitosuklaata. Viimeisin = divine! Niiiin hyvää. Tosin kaipailen edelleen postilaatikkooni satavia kirjeellisiä Fazerin Lontoon rae -suklaata. Että näiden parissa...
Söin mä aamupalaksi jauhelihakeittoa hei!
Tänään näin Lauraa, joka on siis ainakin mun vanhemmille tuttu ala-asteelta, se tuli tänne keskiviikkona opiskelemaan jonkinsortin business-kouluun vuodeksi (opiskelee Kuopiossa matkailua). Käytiin Monoprix'ssa ja ostin sieltä hirveen kalliita mansikoita, joita sitten kotona vetelin sen kermavaahdon kans. Pursotin kermavaahtoa myös suoraan suuhun. Se oli silleen paljon parempaa kuin croissantin välissä. Namiiii.
No, illalla menin Jawadin luo kylään ja tehtiin oikein suomalaista ruokaa: lihapullia, keitettyjä perunoita ja ruskeaa kermakastiketta. Kaikki oli tosi hyvää! Ja oli salaattiakin.
Kotona kun sitten menin koneelle, niin Facebookissa Vincent olikin laittanu viestiä että ne hengailee Hilkan ja joidenkin muiden kans, joten soitin sinnepäin ja ne oli kaikki Vincentillä, joten menin sinne. Hilkan lisäksi paikalla oli italialainen Luca ja sitten kaks uutta vaihtaria, italialainen Marina ja Benjamin USA:sta. Niin ja kaks ranskalaista Vincentin kaveria, mutta jostain syystä mulle ei tarttunu kummankaan nimi päähän - meitä ei varmaan virallisesti edes esitelty.
Nyt oon takas kotona ja aion pistää nukkumaan. Huomenna pitää taas nähä ihmisiä, on tämä eläminen rankkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)