Finlandia

Voi että minä tykkään kotimaastani! ♥

Tässäpä vähän kertomusta matkustuksestani:

Maanantaiaamuna herään 3.40, 04.15 lähden kävelemään kohti rautatieasemaa. Juna lähtee ajallaan 05.09, mutta unohdin "composter" lippuni, josta konduktööri valitti. Aikaisemman junan ottaminen osoittautuu turhaksi, sillä juna on ajallaan, 06.50, Pariisissa. Taivaalta tulee räntää aika tavalla, minä otan tavarat ja Pessin ja lähden etsimään Gare du Nordia Gare de l'Estiltä (tajuan vasta junassa, että unohdin tarkistaa reitin GoogleMapsista. Onneksi mulla on aika selkeä kuva, minnepäin kuuluu lähteä ja ehkä noin 07.15 löydän perille. Ekat portaat ovat liuku-, joten päästään kamojen kanssa aika helposti etenemään. Löydän asemalta ainoastaan yhden putiikin, joka myy minulle suolaista aamupalaa - tomaatti-OLIIVI-pitsaa. Tietenkin syön palasen, oliiveista huolimatta, ja ehkä ne nyt ihan pienenä määränä eivät täysin pyllystä olekaan. Harkitsen hetken Finnairin asiakaspalveluun soittamista, mutta totean, etten tee keskustassa sen enempää kuin kentälläkään ilman konetta, joten nappaan jonkun noin kahdeksan aikaan lähtevän RER:in, tosin laiturille laskeutuessa vedän nokkakärryn kumoon. Pessi matkustaa RER:ssä kuin vanha tekijä, vaikka juna on täyteenammuttu. Ajelen täysin tiedottomana jopa oikeaan terminaaliin (eli sinne kauemmas), ja mulla on erittäin hyvä olo tästä kaikesta. Ollaan omassa terminaalissamme (2D) joskus viimeistään yhdeksältä, ja meidän lentoa ei vielä näy taululla. Lähes kaikki ennen yhtätoista lähtevät lennot on peruttu, ja ilma on täynnä lunta. Katselen vajaan tunnin leffaa läppäriltä, Pessi lepäilee ja hörppii vettä. Kymmeneltä menen etsimään check-iniämme, check-in -sali on TÄYNNÄ jonottavia ihmisiä, tosin Finnairin tiskien luona toisessa päässä salia ei ole kummemmin trafiikkia, taulussa sanotaan että lentoni on retardé. Virkailijat eivät vielä tiedä kauanko, mutta kuulemma viimeistään tunnin päästä tiedetään lisää. Noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua check-iniin on jono jo aikamoinen, ja me siirrytään Pessin ja kamojen kanssa sen hännille.

Jonottelussa menee varmaan 25-30 min, ja mun ruumaan menevä laukkuni lähetetään eteenpäin. Tällä hetkellä arvioitu lähtöaika on 14.30 alkuperäisen 12.20 sijaan. Me jätetään Pessin koppa check-in-tiskin taakse odottamaan, ja meitä pyydetään tulemaan takaisin 12.30 (eli noin 45 minuutin kuluttua) että koira saadaan matkaan. Kuitenkin puoli yhdeltä meidän lentokoneemme ei ole vielä laskeutunut Pariisiin, joten uudeksi ohjeeksi saadaan tulla paikalle 13.30. Tässä välissä käydään Mäkkärissä, minä syön BigMacin, Pessi syö neljä kananuggettia. Kuitenkaan vielä 13.30 kone ei ole laskeutunut, ja me mennään hengailemaan lattialle. Piakkoin kännykään tulee tesktiviestiä Finnairilta, että uusi arvioitu lähtöaika 18.00, joka tosin korjataan melko nopeasti uudella tekstiviestillä 17.35:ksi. Lopullisesti Pessi menee boksiinsa neljän aikaan, jolloin minä siirryn luottavaisin mielin turvatarkastusten tuolle puolen ja istuudun tietsikan kanssa odottamaan boardingia. Mutta kun kello viideltä mitään ei ole ilmestynyt porttimme tauluun, alan vähän epäillä. Menen kuitenkin muiden kanssa jonottelemaan. 17.35 tulee ja menee, ei olla menossa koneeseen. Viimein kuudelta ihme tapahtuu, päästään sisään. Minä varmistan vielä portilla että koira on kyydissä, ja kun on, uskallan mennä itsekin. Koneesta lähetän Mikaelille viestin, että ok, koneessa, reilun kolmen tunnin päästä olisi sitten kiva nähdä Helsinki-Vantaalla. Noh, siinä sitten ylettömän uupuneena alan ensin lukea kirjaa, jota ehdin huomaamattani lukaista melkein sata sivua, ja sitten nukun vielä torkut, eikä vieläkään olla lähdetty Charles De Gaullelta. Istun hätäuloskäytävän kohdalla, joten edessäni palloilee lentoemäntä, jonka kanssa jutellaan sitten tilanteesta. Kapteeni on jo jossain välissä kuuluttanut, että viivästys johtuu vain yhdestä aukiolevasta kiitoradasta, ja meitä ennen on koneita. Viimein, ehkä viisi yli seitsemän, lähdetään nousuun. Meillä on kuitenkin myötätuuli, joten matka-aika on suotuisat kaksi tuntia kolmekymmentä minuuttia.

Mun vieressäni lennolla istuu itkuinen ruotsalaistyttö, jolla on ollut vielä huonompi tuuri matkustamisensa kanssa. Hänen sunnuntaiaamuinen lentonsa RyanAirilla oli peruttu, ja hän oli ehtinyt viettää yli 24 tuntia CDG:llä. Lisäksi tämän lennon myöhästymisen takia, hän oli missannut jatkolentonsa Helsingistä Tukholmaan. Mulla oli huomattavan paljon parempi tuuri.

Suomen aikaa oltiin perillä 23.35 ehkä, ja Pessin sain vasta kahdentoista jälkeen, kun Tulopalvelut oli ihan ruuhkassa kaikkien jatkolentojaan selvittelevien kanssa. Rättiväsyneenä pääsin sitten Ilarin kyydillä Mikaelin ja Elinan luokse syömään spagettia ja jauhelihakastiketta, ja ennenkaikkea nukkumaan. Oltiin pikkumiehen kanssa molemmat tosi rättipoikki. Tiistaina lähdettiin sitten kymmenen aikaan ajelemaan Ouluun kaikki viisi (mukaanlukien Pessi) ja seitsemän pintaan asetin jalkani Asemakadulle.

Kone oli siis muikeat seitsemän tuntia myöhässä, mutta muiden juttuja kuunnelleena täytyy todeta pikemminkin, että vain seitsemän tuntia.

Nyt oon kotona enkä halua yhtään miettiä vielä takaisinlähtöä.