Enpäs ole kirjoittanut kamalan pitkään aikaan.
Tentit on nyt lusittu ja mulla on viikko aikaa ennen kuin palaan Suomeen suoraan muuttopuuhiin ja siitä heti luennoille kirimään kiinni paria menetettyä viikkoa.
Lähden itseasiassa kahden tunnin päästä kohti Pariisia junalla, ja sieltä sitten Lontooseen ja Lontoosta Swanseaan. Hengailen Antin kanssa maanantaihin ja sitten takaisin Troyes'han.
En oikein tiedä mitä kirjoitella, kun on niin ristiriitaiset tunteet kaikesta. Toisaalta on aivan ihana tulla takaisin Suomeen ja Pessin ja ystävien luo, mutta toisaalta on niiiiiin vaikeaa jättää kaikki ihmiset täällä. Oon joutunut sanomaan hyvästit jo suurimmalle osalle, ihan kourallista ehdin nähdä vielä 25. ja 26. kun tulen takaisin Briteistä, mutta aika kurjaahan tää nyt on. Puolet tavaroista on varmaan jo pakattu ja jengi on käynyt tsiigailemassa mitä multa on jäämässä tänne. Tim vei yhen lakanan (jonka Teemu itseasiassa jätti tänne mulle jo omana vaihtariaikanaan) ja joitain keittiöstuffeja, mikä oli tosi hyvä kun ei huvittais heittää aivan hyviä kamoja roskiinkaan.
Lähinnä nyt tulevaisuuden kanssa ahdistaa kun Suomessa kaikki on niin erilaista. Ei enää spontaaneja illanistujaisia italialaisen ruuan siivittämänä, ei "tuo viinipullo ja hengaillaan" -iltoja, ei sunnuntai-crêpejä, ei synttäripippaloita ja synttärikortteja, jotka on täynnä pliis muista mut -lauseita, ei yhteistä lost in translation -fiilistä. Cynthia ei päässyt tänään sanomaan mulle heihei ja se lähtee ylihuomenna Saksaan ennen lentoaan Singaporeen, joten se soitti. Pläääh. Onhan se tietty kiva kun voi skypettää, ja tsiigailla facebookista, mutta kun ei se ole sama.
Kattelin jo lentolippuja toukokuulle, kun ihan täysin varmasti tuun käymään tänne täkäläisten koulutanssiaisten (mikä prom on suomeksi :|) aikana.
Mun noin kymmenestä lähimmästä ihmisestä onneksi melkein puolet asuu pohjoismaissa, niin niitä voi jopa realistisesti ajatella näkevänsä, mutta entäs sitten nää jenkkitutut ja aussit ja eteläamerikkalaiset?
Kirjoitan joskus tulevaisuudessa vaihto-opiskeluistani ihan opiskelun kannalta, ja myös lupaan lupaan lupaan ne Belgian-reissun kuvat, mutta nyt en voi kuin fiilistellä näitä tänhetkisiä tuntemuksia. Ja eiköhän sieltä Briteistäkin tule kuvia räpsittyä, katotaan millaisia.
perjantai 21. tammikuuta 2011
torstai 23. joulukuuta 2010
Finlandia
Voi että minä tykkään kotimaastani! ♥
Tässäpä vähän kertomusta matkustuksestani:
Maanantaiaamuna herään 3.40, 04.15 lähden kävelemään kohti rautatieasemaa. Juna lähtee ajallaan 05.09, mutta unohdin "composter" lippuni, josta konduktööri valitti. Aikaisemman junan ottaminen osoittautuu turhaksi, sillä juna on ajallaan, 06.50, Pariisissa. Taivaalta tulee räntää aika tavalla, minä otan tavarat ja Pessin ja lähden etsimään Gare du Nordia Gare de l'Estiltä (tajuan vasta junassa, että unohdin tarkistaa reitin GoogleMapsista. Onneksi mulla on aika selkeä kuva, minnepäin kuuluu lähteä ja ehkä noin 07.15 löydän perille. Ekat portaat ovat liuku-, joten päästään kamojen kanssa aika helposti etenemään. Löydän asemalta ainoastaan yhden putiikin, joka myy minulle suolaista aamupalaa - tomaatti-OLIIVI-pitsaa. Tietenkin syön palasen, oliiveista huolimatta, ja ehkä ne nyt ihan pienenä määränä eivät täysin pyllystä olekaan. Harkitsen hetken Finnairin asiakaspalveluun soittamista, mutta totean, etten tee keskustassa sen enempää kuin kentälläkään ilman konetta, joten nappaan jonkun noin kahdeksan aikaan lähtevän RER:in, tosin laiturille laskeutuessa vedän nokkakärryn kumoon. Pessi matkustaa RER:ssä kuin vanha tekijä, vaikka juna on täyteenammuttu. Ajelen täysin tiedottomana jopa oikeaan terminaaliin (eli sinne kauemmas), ja mulla on erittäin hyvä olo tästä kaikesta. Ollaan omassa terminaalissamme (2D) joskus viimeistään yhdeksältä, ja meidän lentoa ei vielä näy taululla. Lähes kaikki ennen yhtätoista lähtevät lennot on peruttu, ja ilma on täynnä lunta. Katselen vajaan tunnin leffaa läppäriltä, Pessi lepäilee ja hörppii vettä. Kymmeneltä menen etsimään check-iniämme, check-in -sali on TÄYNNÄ jonottavia ihmisiä, tosin Finnairin tiskien luona toisessa päässä salia ei ole kummemmin trafiikkia, taulussa sanotaan että lentoni on retardé. Virkailijat eivät vielä tiedä kauanko, mutta kuulemma viimeistään tunnin päästä tiedetään lisää. Noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua check-iniin on jono jo aikamoinen, ja me siirrytään Pessin ja kamojen kanssa sen hännille.
Jonottelussa menee varmaan 25-30 min, ja mun ruumaan menevä laukkuni lähetetään eteenpäin. Tällä hetkellä arvioitu lähtöaika on 14.30 alkuperäisen 12.20 sijaan. Me jätetään Pessin koppa check-in-tiskin taakse odottamaan, ja meitä pyydetään tulemaan takaisin 12.30 (eli noin 45 minuutin kuluttua) että koira saadaan matkaan. Kuitenkin puoli yhdeltä meidän lentokoneemme ei ole vielä laskeutunut Pariisiin, joten uudeksi ohjeeksi saadaan tulla paikalle 13.30. Tässä välissä käydään Mäkkärissä, minä syön BigMacin, Pessi syö neljä kananuggettia. Kuitenkaan vielä 13.30 kone ei ole laskeutunut, ja me mennään hengailemaan lattialle. Piakkoin kännykään tulee tesktiviestiä Finnairilta, että uusi arvioitu lähtöaika 18.00, joka tosin korjataan melko nopeasti uudella tekstiviestillä 17.35:ksi. Lopullisesti Pessi menee boksiinsa neljän aikaan, jolloin minä siirryn luottavaisin mielin turvatarkastusten tuolle puolen ja istuudun tietsikan kanssa odottamaan boardingia. Mutta kun kello viideltä mitään ei ole ilmestynyt porttimme tauluun, alan vähän epäillä. Menen kuitenkin muiden kanssa jonottelemaan. 17.35 tulee ja menee, ei olla menossa koneeseen. Viimein kuudelta ihme tapahtuu, päästään sisään. Minä varmistan vielä portilla että koira on kyydissä, ja kun on, uskallan mennä itsekin. Koneesta lähetän Mikaelille viestin, että ok, koneessa, reilun kolmen tunnin päästä olisi sitten kiva nähdä Helsinki-Vantaalla. Noh, siinä sitten ylettömän uupuneena alan ensin lukea kirjaa, jota ehdin huomaamattani lukaista melkein sata sivua, ja sitten nukun vielä torkut, eikä vieläkään olla lähdetty Charles De Gaullelta. Istun hätäuloskäytävän kohdalla, joten edessäni palloilee lentoemäntä, jonka kanssa jutellaan sitten tilanteesta. Kapteeni on jo jossain välissä kuuluttanut, että viivästys johtuu vain yhdestä aukiolevasta kiitoradasta, ja meitä ennen on koneita. Viimein, ehkä viisi yli seitsemän, lähdetään nousuun. Meillä on kuitenkin myötätuuli, joten matka-aika on suotuisat kaksi tuntia kolmekymmentä minuuttia.
Mun vieressäni lennolla istuu itkuinen ruotsalaistyttö, jolla on ollut vielä huonompi tuuri matkustamisensa kanssa. Hänen sunnuntaiaamuinen lentonsa RyanAirilla oli peruttu, ja hän oli ehtinyt viettää yli 24 tuntia CDG:llä. Lisäksi tämän lennon myöhästymisen takia, hän oli missannut jatkolentonsa Helsingistä Tukholmaan. Mulla oli huomattavan paljon parempi tuuri.
Suomen aikaa oltiin perillä 23.35 ehkä, ja Pessin sain vasta kahdentoista jälkeen, kun Tulopalvelut oli ihan ruuhkassa kaikkien jatkolentojaan selvittelevien kanssa. Rättiväsyneenä pääsin sitten Ilarin kyydillä Mikaelin ja Elinan luokse syömään spagettia ja jauhelihakastiketta, ja ennenkaikkea nukkumaan. Oltiin pikkumiehen kanssa molemmat tosi rättipoikki. Tiistaina lähdettiin sitten kymmenen aikaan ajelemaan Ouluun kaikki viisi (mukaanlukien Pessi) ja seitsemän pintaan asetin jalkani Asemakadulle.
Kone oli siis muikeat seitsemän tuntia myöhässä, mutta muiden juttuja kuunnelleena täytyy todeta pikemminkin, että vain seitsemän tuntia.
Nyt oon kotona enkä halua yhtään miettiä vielä takaisinlähtöä.
Tässäpä vähän kertomusta matkustuksestani:
Maanantaiaamuna herään 3.40, 04.15 lähden kävelemään kohti rautatieasemaa. Juna lähtee ajallaan 05.09, mutta unohdin "composter" lippuni, josta konduktööri valitti. Aikaisemman junan ottaminen osoittautuu turhaksi, sillä juna on ajallaan, 06.50, Pariisissa. Taivaalta tulee räntää aika tavalla, minä otan tavarat ja Pessin ja lähden etsimään Gare du Nordia Gare de l'Estiltä (tajuan vasta junassa, että unohdin tarkistaa reitin GoogleMapsista. Onneksi mulla on aika selkeä kuva, minnepäin kuuluu lähteä ja ehkä noin 07.15 löydän perille. Ekat portaat ovat liuku-, joten päästään kamojen kanssa aika helposti etenemään. Löydän asemalta ainoastaan yhden putiikin, joka myy minulle suolaista aamupalaa - tomaatti-OLIIVI-pitsaa. Tietenkin syön palasen, oliiveista huolimatta, ja ehkä ne nyt ihan pienenä määränä eivät täysin pyllystä olekaan. Harkitsen hetken Finnairin asiakaspalveluun soittamista, mutta totean, etten tee keskustassa sen enempää kuin kentälläkään ilman konetta, joten nappaan jonkun noin kahdeksan aikaan lähtevän RER:in, tosin laiturille laskeutuessa vedän nokkakärryn kumoon. Pessi matkustaa RER:ssä kuin vanha tekijä, vaikka juna on täyteenammuttu. Ajelen täysin tiedottomana jopa oikeaan terminaaliin (eli sinne kauemmas), ja mulla on erittäin hyvä olo tästä kaikesta. Ollaan omassa terminaalissamme (2D) joskus viimeistään yhdeksältä, ja meidän lentoa ei vielä näy taululla. Lähes kaikki ennen yhtätoista lähtevät lennot on peruttu, ja ilma on täynnä lunta. Katselen vajaan tunnin leffaa läppäriltä, Pessi lepäilee ja hörppii vettä. Kymmeneltä menen etsimään check-iniämme, check-in -sali on TÄYNNÄ jonottavia ihmisiä, tosin Finnairin tiskien luona toisessa päässä salia ei ole kummemmin trafiikkia, taulussa sanotaan että lentoni on retardé. Virkailijat eivät vielä tiedä kauanko, mutta kuulemma viimeistään tunnin päästä tiedetään lisää. Noin neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua check-iniin on jono jo aikamoinen, ja me siirrytään Pessin ja kamojen kanssa sen hännille.
Jonottelussa menee varmaan 25-30 min, ja mun ruumaan menevä laukkuni lähetetään eteenpäin. Tällä hetkellä arvioitu lähtöaika on 14.30 alkuperäisen 12.20 sijaan. Me jätetään Pessin koppa check-in-tiskin taakse odottamaan, ja meitä pyydetään tulemaan takaisin 12.30 (eli noin 45 minuutin kuluttua) että koira saadaan matkaan. Kuitenkin puoli yhdeltä meidän lentokoneemme ei ole vielä laskeutunut Pariisiin, joten uudeksi ohjeeksi saadaan tulla paikalle 13.30. Tässä välissä käydään Mäkkärissä, minä syön BigMacin, Pessi syö neljä kananuggettia. Kuitenkaan vielä 13.30 kone ei ole laskeutunut, ja me mennään hengailemaan lattialle. Piakkoin kännykään tulee tesktiviestiä Finnairilta, että uusi arvioitu lähtöaika 18.00, joka tosin korjataan melko nopeasti uudella tekstiviestillä 17.35:ksi. Lopullisesti Pessi menee boksiinsa neljän aikaan, jolloin minä siirryn luottavaisin mielin turvatarkastusten tuolle puolen ja istuudun tietsikan kanssa odottamaan boardingia. Mutta kun kello viideltä mitään ei ole ilmestynyt porttimme tauluun, alan vähän epäillä. Menen kuitenkin muiden kanssa jonottelemaan. 17.35 tulee ja menee, ei olla menossa koneeseen. Viimein kuudelta ihme tapahtuu, päästään sisään. Minä varmistan vielä portilla että koira on kyydissä, ja kun on, uskallan mennä itsekin. Koneesta lähetän Mikaelille viestin, että ok, koneessa, reilun kolmen tunnin päästä olisi sitten kiva nähdä Helsinki-Vantaalla. Noh, siinä sitten ylettömän uupuneena alan ensin lukea kirjaa, jota ehdin huomaamattani lukaista melkein sata sivua, ja sitten nukun vielä torkut, eikä vieläkään olla lähdetty Charles De Gaullelta. Istun hätäuloskäytävän kohdalla, joten edessäni palloilee lentoemäntä, jonka kanssa jutellaan sitten tilanteesta. Kapteeni on jo jossain välissä kuuluttanut, että viivästys johtuu vain yhdestä aukiolevasta kiitoradasta, ja meitä ennen on koneita. Viimein, ehkä viisi yli seitsemän, lähdetään nousuun. Meillä on kuitenkin myötätuuli, joten matka-aika on suotuisat kaksi tuntia kolmekymmentä minuuttia.
Mun vieressäni lennolla istuu itkuinen ruotsalaistyttö, jolla on ollut vielä huonompi tuuri matkustamisensa kanssa. Hänen sunnuntaiaamuinen lentonsa RyanAirilla oli peruttu, ja hän oli ehtinyt viettää yli 24 tuntia CDG:llä. Lisäksi tämän lennon myöhästymisen takia, hän oli missannut jatkolentonsa Helsingistä Tukholmaan. Mulla oli huomattavan paljon parempi tuuri.
Suomen aikaa oltiin perillä 23.35 ehkä, ja Pessin sain vasta kahdentoista jälkeen, kun Tulopalvelut oli ihan ruuhkassa kaikkien jatkolentojaan selvittelevien kanssa. Rättiväsyneenä pääsin sitten Ilarin kyydillä Mikaelin ja Elinan luokse syömään spagettia ja jauhelihakastiketta, ja ennenkaikkea nukkumaan. Oltiin pikkumiehen kanssa molemmat tosi rättipoikki. Tiistaina lähdettiin sitten kymmenen aikaan ajelemaan Ouluun kaikki viisi (mukaanlukien Pessi) ja seitsemän pintaan asetin jalkani Asemakadulle.
Kone oli siis muikeat seitsemän tuntia myöhässä, mutta muiden juttuja kuunnelleena täytyy todeta pikemminkin, että vain seitsemän tuntia.
Nyt oon kotona enkä halua yhtään miettiä vielä takaisinlähtöä.
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
Le jour d'independence de Finlande
Mun mittakaavalla meni kyllä just niinku Strömsössä!
Odotan kuvia vielä muiden kameroista, kun itellä tuli napsittua kuvat vaan tosta voileipäkakusta. Ai vitsikkä ku se oli hyvää!!
Juomana oli tietysti paikallista kuohuviiniä, also known as shampanja. :)) Ja Fazerin sinistä löytyi pari levyä ihmisten kätköistä. Huippukivaa!
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
Thanksgiving, Pariisi ja lunta
Kuten ehkä tiedätte, viime torstaina vieteltiin kiitospäivää ja meidän jenkit tahtoivat sitten jotenkin juhlistaa tätä. Martina, iloinen italialaisemme, hostasi mahtavat thanksgiving-pippalot ja Alysa, Ben ja Evan olivat laittaneet kystä kyllä. (Ja apulaiset kans, tietty!)
Minä tyhmä en tajunnut ottaa oikeen kuvia, mutta Ben oli paistanut kalkkunantissejä kun kokonaista ei joko löytynyt, tai sitten se ei olisi mahtunut uuniin, Alysa teki karpalosoossia, turkey stuffingia (mitä tää on suomeksi?), maissivuokaa, kastiketta... Evan toi kanansiipiä, Tuuli ja Dan tekivät jotain vihreäpapupaistosta ihanien sipulirenkaiden kanssa, Martina teki kukkakaalivuokaa. Jälkkäriksi oli Alysan ja Rachelin yhdessä väsäämää kurpitsapiirakkaa, josta en uskonut tykkääväni yhtään, mutta se oli aivan JÄRKYTTÄVÄN hyvää. Siis en meinannut saada siitä tarpeekseni. Vähän ku ois raakaa piparitaikinaa popsinu. Mutta parempaa. Ja tietenkin ennen syömistä kaikki kertoivat mistä ovat kiitollisia. Ja ilmeisesti aikalailla kaikki rakastaa meidän omaa isoa vaihtariperhettä. <3 Pusi pusi.
Lauantaina pitikin sitten lähteä Pariisiin, koska - tättärää - MENTIIN KATTOON UUS HARRY POTTER! Luca, Elli, Alysa, Cynthia, Dan ja meitsi. Luca ja Alysa otti junan kun me muut saatiin kyyti Aleksilta kun se meni sinne kattelemaan jotain kavereitaan. Pessi jäi Larsin hoiviin päiväksi, ja sillä oli ilmeisesti menny aika kivasti. :)
Täälä on tosiaan tullu lunta ja pakkastaki ollu aste kaks muutamana päivänä, ja auton kyydissä näky sitten aika lumisia maisemia. Niin nättiä!
Pariisissa oltiin sitten joskus puol yhden aikaan, mutta meillä kesti jostain syystä ihan kamalan kauan päästä sieltä Aleksin kaverin luota keskustaan ja vaikka mentiin heti ekana ostamaan liput nii oltaisko me saatu ne vasta kahdelta. Tän jälkeen käytiin ruokaleimassa oikeassa gourmet-ravintolassa Quickissä... Hups. Mutta oli vähän hoppu. Syömisen jälkeen Dan tahtoi lähteä käymään jossain enkku-kirjakaupassa mut koska meillä oli tosiaan aika tiukka aikataulu (leffa alkoi 16.00) nii minä ja Elli päätettiin mennä suoraa tietä sinne teatteriin (paikkalippujakaan ei katsos ollut) ja Cynthia, Alysa ja Luca kävi vähän käppäilemässä jossain lähiympäristössä. No, siellä oli jo parikyt tyyppiä jonottamassa kun minä ja Elli ehdittiin salin ovelle. Ja oltiin sielä siis 15.20 tms. Sisään saliin päästiin ehkä just tasan neljältä ja itse leffa alkoi varmaan vasta kahtakymmentä yli.
Tuommone kyltti oli teatterilla.
Ja entäs se leffa sitten? No se oli ihan mahtava!!! Tykkäsin kaikkein eniten kaikista Potter-leffoista, ehkä koska se meni tarkimmin kirjan mukaan ja koska tuo viimenen kirja toteutetaan kahdessa osassa niin siitä ei ollut tarvinnut leikata kaikkea jännää pois. Toisaalta sitten taas epäjatkuvuutta aikaisempien leffojen, joista oli leikelty vaikka mitä merkityksellistä pois, oli oikein kaksin verroin. Mutta siis ihan mahtava. Tykkäsin. Enempi ku kuvittelin että oisin tykännyt! :)))
Takaisin tultiin junalla, joka lähti 20.11 ja joskus ehkä vartin yli kympin olin kotona. Kun käveltiin Danin kans juna-asemalta kotiin, niin lunta satoi isoina hiutaleina oikeen taivaan täydeltä. Postaan kuvia kohta omaan postaukseensa, oli niiin nättiä ja ihanaa!
Minä tyhmä en tajunnut ottaa oikeen kuvia, mutta Ben oli paistanut kalkkunantissejä kun kokonaista ei joko löytynyt, tai sitten se ei olisi mahtunut uuniin, Alysa teki karpalosoossia, turkey stuffingia (mitä tää on suomeksi?), maissivuokaa, kastiketta... Evan toi kanansiipiä, Tuuli ja Dan tekivät jotain vihreäpapupaistosta ihanien sipulirenkaiden kanssa, Martina teki kukkakaalivuokaa. Jälkkäriksi oli Alysan ja Rachelin yhdessä väsäämää kurpitsapiirakkaa, josta en uskonut tykkääväni yhtään, mutta se oli aivan JÄRKYTTÄVÄN hyvää. Siis en meinannut saada siitä tarpeekseni. Vähän ku ois raakaa piparitaikinaa popsinu. Mutta parempaa. Ja tietenkin ennen syömistä kaikki kertoivat mistä ovat kiitollisia. Ja ilmeisesti aikalailla kaikki rakastaa meidän omaa isoa vaihtariperhettä. <3 Pusi pusi.
Lauantaina pitikin sitten lähteä Pariisiin, koska - tättärää - MENTIIN KATTOON UUS HARRY POTTER! Luca, Elli, Alysa, Cynthia, Dan ja meitsi. Luca ja Alysa otti junan kun me muut saatiin kyyti Aleksilta kun se meni sinne kattelemaan jotain kavereitaan. Pessi jäi Larsin hoiviin päiväksi, ja sillä oli ilmeisesti menny aika kivasti. :)
Täälä on tosiaan tullu lunta ja pakkastaki ollu aste kaks muutamana päivänä, ja auton kyydissä näky sitten aika lumisia maisemia. Niin nättiä!
Pariisissa oltiin sitten joskus puol yhden aikaan, mutta meillä kesti jostain syystä ihan kamalan kauan päästä sieltä Aleksin kaverin luota keskustaan ja vaikka mentiin heti ekana ostamaan liput nii oltaisko me saatu ne vasta kahdelta. Tän jälkeen käytiin ruokaleimassa oikeassa gourmet-ravintolassa Quickissä... Hups. Mutta oli vähän hoppu. Syömisen jälkeen Dan tahtoi lähteä käymään jossain enkku-kirjakaupassa mut koska meillä oli tosiaan aika tiukka aikataulu (leffa alkoi 16.00) nii minä ja Elli päätettiin mennä suoraa tietä sinne teatteriin (paikkalippujakaan ei katsos ollut) ja Cynthia, Alysa ja Luca kävi vähän käppäilemässä jossain lähiympäristössä. No, siellä oli jo parikyt tyyppiä jonottamassa kun minä ja Elli ehdittiin salin ovelle. Ja oltiin sielä siis 15.20 tms. Sisään saliin päästiin ehkä just tasan neljältä ja itse leffa alkoi varmaan vasta kahtakymmentä yli.
Tuommone kyltti oli teatterilla.
Ja entäs se leffa sitten? No se oli ihan mahtava!!! Tykkäsin kaikkein eniten kaikista Potter-leffoista, ehkä koska se meni tarkimmin kirjan mukaan ja koska tuo viimenen kirja toteutetaan kahdessa osassa niin siitä ei ollut tarvinnut leikata kaikkea jännää pois. Toisaalta sitten taas epäjatkuvuutta aikaisempien leffojen, joista oli leikelty vaikka mitä merkityksellistä pois, oli oikein kaksin verroin. Mutta siis ihan mahtava. Tykkäsin. Enempi ku kuvittelin että oisin tykännyt! :)))
Takaisin tultiin junalla, joka lähti 20.11 ja joskus ehkä vartin yli kympin olin kotona. Kun käveltiin Danin kans juna-asemalta kotiin, niin lunta satoi isoina hiutaleina oikeen taivaan täydeltä. Postaan kuvia kohta omaan postaukseensa, oli niiin nättiä ja ihanaa!
torstai 25. marraskuuta 2010
maanantai 22. marraskuuta 2010
Nirso kokeilee rajojaan
Ilmoitus äiti, isä ja Enni! Minä ostin tänään kaupasta EU:n nimisuojattua (elikä aitoa ja alkuperäistä) FETAA!
Ihmeellistä ihmeellistä mitä tämä Eurooppa oikeen tekee minulle: ensin rupesin tykkään herkkusienistä, sitten viinistä, sitten oluesta ja nyt vielä fetajuustokin... Saisinkohan jossain välissä uskoteltua itselleni että pekonit ja munat on hyviä? (Epäilen!)
Feta meni suuhuni salaatin, kirsikkatomaattien, kurkun, punasipulin sekä sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla maustetun kananrinnan kera. Unohtamatta tietenkään itsetekemääni tsatsikia:
Tätä ois vielä varmasti puolet jäljellä ja pitäis keksiä minkä kanssa voisin tätä äpöstellä. Ohje oli tosi helppo: kreikkalaista jugurttia 2-3 dl, muutamat valkosipulin kynnet, vähän mustapippuria ja sit puolikas kurkku raastettuna ja vedet pois puristeltuna. Nakkasin sekaan vähän sitruunamehuakin kun sitä nyt käsillä oli. Joissain ohjeissa kehotettiin laittamaan hitusen hunajaa, ja se olis varmaan ollut mielettömän makoisaa, ja joissakin toisissa tuoretta minttua, mutta sitä ei ollut käsillä.
Tässä kuva vielä finished productista. Aivan järjettömän hyvää apetta! Vähän oli kyllä ehkä turhan paljon sitä sipulia kun pitkästä aikaa raakana söin, mutta aij-ja-jaijai!
Ihmeellistä ihmeellistä mitä tämä Eurooppa oikeen tekee minulle: ensin rupesin tykkään herkkusienistä, sitten viinistä, sitten oluesta ja nyt vielä fetajuustokin... Saisinkohan jossain välissä uskoteltua itselleni että pekonit ja munat on hyviä? (Epäilen!)
Feta meni suuhuni salaatin, kirsikkatomaattien, kurkun, punasipulin sekä sitruunalla, suolalla ja mustapippurilla maustetun kananrinnan kera. Unohtamatta tietenkään itsetekemääni tsatsikia:
Tätä ois vielä varmasti puolet jäljellä ja pitäis keksiä minkä kanssa voisin tätä äpöstellä. Ohje oli tosi helppo: kreikkalaista jugurttia 2-3 dl, muutamat valkosipulin kynnet, vähän mustapippuria ja sit puolikas kurkku raastettuna ja vedet pois puristeltuna. Nakkasin sekaan vähän sitruunamehuakin kun sitä nyt käsillä oli. Joissain ohjeissa kehotettiin laittamaan hitusen hunajaa, ja se olis varmaan ollut mielettömän makoisaa, ja joissakin toisissa tuoretta minttua, mutta sitä ei ollut käsillä.
Tässä kuva vielä finished productista. Aivan järjettömän hyvää apetta! Vähän oli kyllä ehkä turhan paljon sitä sipulia kun pitkästä aikaa raakana söin, mutta aij-ja-jaijai!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)